Vuosi jona me melkein erosimme, molempien kertomana

He muuttivat erilleen yhdennenstoista vuoden maaliskuussa ja asuivat taas samassa talossa heinäkuussa. Se kuulostaa pieneltä katkolta, mutta sitä se ei ollut.

Mielenkiintoista heidän kertomuksessaan on se, että kun he vuosia myöhemmin vertailivat muistojaan, noiden kuukausien kaksi versiota eivät juuri kohdanneet.

Naisen versio, kuten hän sen silloin kertoi

Naisen mielestä mies oli lähtenyt jo noin kahdeksantena vuotena, muttei ollut maininnut asiasta. Mies oli läsnä, oli mukava ja hoiti osansa. Hän oli myös lakannut kysymästä naiselta mitään. Nainen oli huomannut tarkan kuukauden, jolloin tämä tapahtui. Nyt nainen uskoo, ettei se varmaan ollut todellinen kuukausi, vaan se kuukausi, jolloin hän alkoi laskea.

Nainen otti asian puheeksi kahdesti. Molemmin kerroin mies sanoi olevansa väsynyt ja että kaikki oli hyvin. Nainen uskoi puheen hyvistä asioista kaksi vuotta ja lakkasi sitten uskomasta mihinkään selityksiin.

Maaliskuuhun mennessä naisella oli oma tarinansa, jota tuki suuri määrä todisteita. Todisteet olivat kaikki totta, mutta tarina oli väärä.

Miehen versio, jota hän ei kertonut kenellekään vuosiin

Mies oli ollut pelästynyt kahdeksannen vuoden muutosneuvotteluista saakka. Hän ei ollut koskaan maininnut niistä, koska ne eivät johtaneet mihinkään eikä hän halunnut huolestuttaa naista.

Neuvottelut kuivuivat kokoon, mutta pelko ei. Mies vietti kaksi vuotta vaitonaisen varmana siitä, että hän epäonnistuisi perheensä elättäjänä. Se näkyi siten, että hänestä tuli äärimmäisen hyödyllinen ja lähes täysin hiljainen. Hän vei lapset kouluun, korjasi tavaroita ja otti lisätöitä. Hän luuli, että tältä luotettavuus näyttää.

Kun nainen kysyi mikä oli hätänä, mies sanoi olevansa väsynyt. Oikea vastaus oli nimittäin pitkä ja nöyryyttävä, eikä hän osannut aloittaa sen kertomista.

Molemmat käyttivät kaksi vuotta sellaisen ongelman ratkaisemiseen, jota toisella ei ollut.

Neljä kuukautta

Mies muutti veljensä asuntoon. Lapsille sanottiin sen johtuvan töistä, mitä kumpikaan ei enää puolustele.

Kumpikaan ei kuvaile erossa oloa selkeyttäväksi sillä tavalla kuin ihmiset odottavat. Naisen mukaan ensimmäiset kuusi viikkoa olivat pääasiassa logistiikkaa ja odottamatonta raivoa auton vakuutuksen uusimisesta. Mies sanoo tehneensä huonoa ruokaa, nukkuneensa huonosti eikä ajatelleensa avioliittoa lainkaan noin kuukauteen, mikä oli hänestä pelottavaa.

Suunnan muutti muu kuin keskustelu. Se oli toukokuinen tiistai, jolloin nainen lähetti miehelle kuvan pihalla olevasta asiasta ilman viestiä, koska se oli sellainen asia, jonka hän olisi muutenkin näyttänyt miehelle.

Mies lähetti kuvan takaisin seuraavana päivänä. Sitten kuvia liikkui useimpina päivinä ja sitten viestit pitenivät, eikä mikään niistä liittynyt avioliittoon.

Mitä he tekivät toisin jälkeenpäin

He kävivät terapeutilla noin neljätoista kuukautta. Naisen mukaan se oli välttämätöntä, ja mies sanoo vastustaneensa sitä ensimmäiset neljä kuukautta.

Asia, jonka he molemmat nostavat esiin, on sääntö: kumpikaan ei saa vastata "hyvin". Ei vitsillä, ei ohimennen. Jos oikea vastaus on pitkä, vastaus kuuluu "pitkä, ei nyt", ja asian käsittelyn on toteuduttava myöhemmin.

Toinen asia on se, että he kirjoittavat. Nainen aloitti sen erilläänolon aikana, koska valokuvat olivat toimineet ja puhuminen ei. Nyt he vastaavat kumpikin kysymykseen jossain vaiheessa iltaa, erillään, ja lukevat vastaukset yhdessä.

Miehen mukaan keino toimii hänelle siksi, että hän saa käyttää neljä minuuttia oikean lauseen löytämiseen. Keskustelussa hänellä ei koskaan ollut neljää minuuttia, joten hän sanoi olevansa väsynyt.

Mitä he sanovat siitä nyt

Nainen sanoo, ettei suosittelisi asumuseroa kenellekään, mutta ei myöskään kadu heidän erilläänoloaan. Hän ei saa näitä kahta asiaa sopimaan yhteen ja on lakannut yrittämästä.

Mies sanoo, ettei hyödyllinen osuus ollut neljän kuukauden erilläänolo. Se oli se, että neljä kuukautta teki mahdottomaksi jatkaa hyvin-vastauksen hokemista.

Ja molemmat sanovat edeltävästä kahdesta vuodesta suunnilleen saman asian: hiljaisuus ei ollut välinpitämättömyyttä kummaltakaan suunnalta, eikä kummallakaan ollut mitään keinoa saada sitä selville. Ainoa käytettävissä oleva väylä olisi vaatinut keskustelun avaamista, mitä kumpikaan ei osannut tehdä.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu. Pariskunta on yhdistelmä useammasta tapauksesta.