Uskottomuudesta toipuminen: mitä suhteen jatkaminen vaatii

Huomautus ennen kaikkea muuta. Tämä on kuvaus siitä, miltä toipuminen yleensä näyttää, ei argumentti sen puolesta, että sitä pitäisi yrittää. Monet päättävät suhteen ja tekevät siinä oikein. Mikään tässä ei ole kehote jäädä yhteen.

Jos olet ensimmäisissä päivissä paljastumisen jälkeen, suurin osa seuraavasta ei vielä päde. Ensimmäiset päivät eivät ole toipumisen vaihe. Ne ovat shokkia, ja ainoa hyödyllinen neuvo on olla tekemättä pysyviä päätöksiä niiden aikana.

Kolme vaihetta

Useimpien terapeuttien kuvaamassa mallissa on kolme vaihetta, ja toipuvat parit käyvät ne kaikki läpi järjestyksessä. Yhden vaiheen ohittaminen ei nopeuta prosessia, se vain siirtää vaurion toiseen paikkaan.

Ensimmäinen on rajaaminen. Uskottomuus päättyy kokonaan, yhteydenpito loppuu ja välittömät tosiasiat selvitetään. Tässä vaiheessa on kyse verenvuodon pysäyttämisestä, ei asioiden ymmärtämisestä. Tämä kestää yleensä viikkoja ja on enimmäkseen logistiikkaa: laitteita, tilejä, aikatauluja ja sen selvittämistä, kuka tietää mitä.

Toinen on merkitys. Tämä on pitkä vaihe, usein monia kuukausia, ja siinä pari selvittää, mitä uskottomuus suhteessa teki. Ei tekosyyksi, vaan selitykseksi. Parit, jotka ohittavat tämän vaiheen, pysyvät yhdessä eivätkä tunne koskaan enää oloaan turvalliseksi, koska sen aiheuttaneet olosuhteet ovat edelleen olemassa.

Kolmas on uudelleenrakentaminen. Uudet sopimukset, palautunut arki ja lopulta suhde, joka ei rakennu tapahtuman ympärille. Tämä on se vaihe, jonka ihmiset kuvittelevat mielessään toipumiseksi, eikä sitä voi aloittaa liian aikaisin.

Anteeksianto ei ole kerran tehty päätös. Se on asento, johon on päädyttävä yhä uudelleen, usein vuosien ajan.

Mitä petetty osapuoli tarvitsee, erityisesti

Pääsyn tietoihin, jonkin aikaa. Ei ikuisesti, mutta ensimmäisinä kuukausina petetty osapuoli yleensä tarvitsee mahdollisuuden tarkistaa asioita. Sen epääminen periaatteesta tulkitaan jatkuvaksi salailemiseksi. Useimmat parit huomaavat, että tarve hiipuu itsestään, kun siitä ei taistella.

Toistoa. Samat kysymykset kysytään monesti. Kyse ei ole kuulustelusta eikä kyvyttömyydestä päästä eteenpäin. Niin mieli rakentaa uudelleen aikajanan, jonka se huomasi valheelliseksi. Vastaukset eivät saa muuttua.

Oma-aloitteisuutta. Uskoton osapuoli täytyy olla se, joka ottaa asian toisinaan puheeksi oma-aloitteisesti. Jos jokainen maininta tulee petetyltä osapuolelta, tämä päätyy kantamaan koko tapahtumaa yksin ja leimautuu samalla siksi, joka ei päästä irti.

Mitä toinen osapuoli tarvitsee, mistä puhutaan harvemmin

Reitin takaisin kokonaiseksi ihmiseksi. Suhde, jossa toinen osapuoli on pysyvästi syyllinen ja toinen pysyvästi tuomari, ei toivu. Se muuttuu joksikin muuksi, joka voi kestää vuosikymmeniä, mutta ei ole vaivan arvoista.

Pisteen paljastuksille jossain vaiheessa. Loputtomat uudet yksityiskohdat eivät rakenna luottamusta, ne tuoreuttavat haavan. Useimmat terapeutit asettavat rajan: täysi rehellisyys kaikesta mitä kysytään, mutta ei yksityiskohtaisten yksityiskohtien oma-aloitteista kertomista, joita ei voi saada kuulemattomaksi.

Mikä tekee korjaamisesta mahdotonta

Jatkuva yhteydenpito kolmanteen osapuoleen missä tahansa muodossa, myös passiivisessa. Toipuminen ei voi alkaa, kun tilanne on kesken, ja lähes jokaisen epäonnistuneen korjausyrityksen keskiössä on tämä.

Tiputtelemalla kerrottu totuus. Tosiasioiden paljastaminen erissä sitä mukaa kun niitä jää kiinni. Jokainen uusi pala nollaa kellon täysin, koska se todistaa aiemman selityksen olleen hallinnoitu eikä rehellinen. Tästä selviytyneillä pareilla oli melkein aina yksi täysi paljastus, kerralla, oli se kuinka paha tahansa.

Syyllisyys, joka käännetään toiseen. "Tämä tapahtui, koska sinä" lopettaa toipumisen. Suhteen olosuhteet voivat olla yhdessä luotuja. Päätöksen pettää toista teki yksi henkilö.

Ja vaatimus päästä asian yli tietyssä aikataulussa. Kaksi vuotta on tavallista. Kahdeksantoista kuukautta ei ole hidas tahti.

Miltä arki näyttää ensimmäisenä vuonna

Ennalta-arvaamattomalta. Hyviä viikkoja seuraa huono hetki, jonka laukaisee laulu tai katu. Tämä on normaalia eikä tarkoita, että toipuminen olisi epäonnistunut. Suunta ratkaisee, ei mikään yksittäinen viikko.

Parhaat tulokset saavuttavilla pareilla on yleensä jotain pientä ja säännöllistä, joka ei liity uskottomuuteen. Päivittäinen ajatustenvaihto, kävely, kysymys kummallekin. Ei huomion viemiseksi pois asiasta, vaan koska suhteessa, jossa puhutaan vain sen pahimmasta tapahtumasta, ei ole enää mitään, mistä rakentaa uudelleen.

Siinä strukturoitu päivittäinen kysymys voi olla todella arvokas. Jotain, mihin molemmat vastaavat erikseen ja mikä avautuu yhdessä, mikä käsittelee teitä kumpaakin mieluummin kuin itse tapahtumaa. Duoheart tekee juuri tämän, ja tässä tietyssä tilanteessa merkityksellinen muotoiluyksityiskohta on se, että kumpikaan kumppani ei näe toisen vastausta ennen kuin molemmat ovat kirjoittaneet. Kumpikaan ei pääse mukauttamaan vastaustaan.

Avun hakeminen

Tämä on se tilanne, jossa ammattilaisen tuki muuttaa lopputulosta merkittävästi. Uskottomuuteen erikoistunut terapeutti ei ole sama asia kuin yleinen pariterapia, ja tämä ero kannattaa etsiä. Jos jommankumman turvallisuus on uhattuna, se tulee ensin ja yksin.