Toinen avioliitto 58-vuotiaana: opi olemaan rehellinen aiemmin

Margit oli 58-vuotias toisissa häissään, jotka pidettiin torstaina kello yksitoista aamulla. Paikalla oli yhdeksän vierasta ja kakku Tartu maanteen leipomosta. Hänen ensimmäisissä häissään vuonna 1991 oli sataensikymmentä vierasta, bändi ja puku, josta hänen äidillään oli mielipiteitä.

Hän on sanonut, että kahden avioliiton välinen ero ei ole Andres. Andres on hyvä mies, ja niin oli Ivarkin suurimman osan 22 vuodesta. Ero on asia, jonka hän aloitti 56-vuotiaana ja jota hän kuvailee pienten, epämiellyttävien totuuksien sanomiseksi heti sen sijaan, että sanoisi ne kaksi vuotta myöhemmin.

Asia, jota hän ei tehnyt ensimmäisellä kerralla

Ensimmäisessä avioliitossa hänellä oli toimintatapa, vaikkei hän olisi kutsunut sitä siksi. Toimintatapa oli se, että pienistä tyytymättömyyden aiheista ei kannattanut puhua, ja että järkevä aikuinen sietää ne. Hän oli siitä ylpeä. Se näytti anteliaisuudelta ja kesti noin yksitoista vuotta, mikä on suurin piirtein tuon kyseisen astian vetoisuus.

Asioita oli satoja, ja ne olivat mitättömän pieniä. Se, että mies vastasi hänen puolestaan päivällisillä kollegoidensa kanssa. Se, että hän inhosi asunnon itään katsovaa makuuhuonetta ja oli sanonut siitä kerran, vuonna 1997, iloisesti, eikä koskaan uudelleen. Se, että kun hän oli sairas, miehestä tuli tehokas eikä ystävällinen, ja tehokkuus rakastamaltasi mieheltä kello neljältä aamulla tuntuu suorittamiselta.

Mikään näistä ei ollut syy jättää ketään. Juuri siksi hän ei koskaan sanonut niitä. Ja koska hän ei koskaan sanonut niitä, jokainen pysyi täydessä mitassaan ja sai seurakseen seuraavan, ja kun hän aloitti niiden sanomisen 43-vuotiaana, ne tulivat ulos 15 vuoden korkojen kera ja kuulostivat syytökseltä. Ivarin reaktio oli ymmärrettävä: mistä tämä tulee. Ja rehellinen vastaus, jota hänellä ei silloin ollut, oli, että se tuli vuodesta 1997.

Tällä viikolla sanottu pieni totuus on tietoa. Neljän vuoden kuluttua sanottuna sama asia on syytös, ja siihen vastataan kuin syytökseen.

Tiistaisääntö

Hän tapasi Andresin puolitoista vuotta eron jälkeen kuoron kautta, mikä on hänen mielestään ennalta-arvattavin mahdollinen yksityiskohta, eikä hän välitä. Andres oli jäänyt leskeksi. Hänellä oli omat kertyneet hiljaisuutensa, erimuotoiset.

Säännön hän teki itselleen ja kertoi siitä miehelle toisena kuukautena, mikä itsessään oli sääntö toiminnassa. Se kuului näin: jos hän huomasi jotakin ja huomasi päättävänsä olla mainitsematta siitä, hänen oli mainittava siitä viikon kuluessa. Ei neuvotellakseen siitä. Vain nostaakseen sen pöydälle, jotta se ei kasvaisi pimeässä.

Ensimmäinen asia oli melkein koomisen pieni. Mies hymisi lukiessaan. Nainen odotti neljä päivää, inhoasi itseään ja sanoi sitten keiton äärellä: 'Sinä hymiset lukiessasi ja se on minulle vaikeaa, enkä halua olla edelleen sanomatta tätä vuonna 2032.'

Mies nauroi ja kysyi sitten kysymyksen, jota naiselta ei ollut kysytty vuosikymmeniin: 'Mitä muuta jätät sanomatta?' Nainen kertoi tavasta, jolla mies esitteli hänet. Nainen koki sen hienovaraisesti vähättelevänä, mitä mies ei ollut lainkaan huomannut. Mies muutti sen helposti noin viikossa, koska se ei maksanut hänelle mitään ja nainen oli ottanut sen puheeksi neljän gramman eikä neljänkymmenen kilon painoisena.

Mitä toinen kerta todella opettaa

Opetus ei ole se, että pitäisi sanoa kaikki. Margit on tästä varma. On olemassa ajatuksia, jotka ovat aidosti vain säätä, ja niiden sanominen ääneen antaa niille kiinteyden, jota ne eivät ansainneet.

Hänen käyttämänsä testi on yksinkertainen ja hän tarjoaa sitä kaikille kysyville. Jos huomaat päättäväsi olla sanomatta jotain, huomaaminen on merkki. Sää menee ohi ilman päätöstä. Kaikki, mikä vaati aktiivisen valinnan nielaista, on edelleen tallella ensi kuussa, hieman suurempana.

Toinen asia, jonka toinen avioliitto opetti hänelle, on se, että rehellisyys näin aikaisessa vaiheessa ei ole taakka toiselle ihmiselle. Hän oli uskonut 22 vuotta, että pienten asioiden nostaminen esiin oli vero, jolta hän säästi Ivaria. Andres kokee sen luottamuksena. Kun nainen sanoo vaikean pienen asian tiistaina, mies kuulee sen niin, että nainen odottaa olevansa täällä vielä kymmenen vuoden kuluttua ja tekee huoltotöitä.

He tekevät myös asian, jonka Margitin tytär asensi heidän puhelimiinsa: sarjan päivittäisiä kysymyksiä Duoheart-sovelluksessa, joihin molemmat vastaavat ennen kuin kumpikaan näkee toisen vastausta. Margit kuvailee tätä kuoroversioksi siitä, mitä hän tekee muutenkin, ja tästä on hyötyä pääasiassa Andresille, joka huomaa hitaammin, mitä jättää sanomatta.

On olemassa versio tästä tarinasta, jonka mukaan hänen olisi pitänyt tehdä tämä kaikki 25-vuotiaana ja että hän menetti 22 vuotta. Margit hylkää tämän version. Hän sanoo, ettei olisi voinut tehdä sitä 25-vuotiaana, koska 25-vuotiaana hän ei vielä tiennyt, mitä vaihtoehto maksoi, ja tieto tästä hinnasta on ainoa asia, joka tekee ensimmäisestä kiusallisesta lauseesta mahdollisen.

Itään katsova makuuhuone oli hänen mukaansa aivan hyvä. Se oli täysin toimiva huone. Ongelma ei koskaan ollut huone.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu, pari on yhdistelmä.