Miten pyytää kumppanilta sitä mitä oikeasti tarvitsee

On erittäin laajalle levinnyt ja harvoin kyseenalaistettu uskomus, että sinua rakastavan kumppanin pitäisi osata päätellä asiat itse. Tämän uskomuksen mukaan pyytäminen itsessään on pieni epäonnistuminen: jos joudut pyytämään, saatu asia on vähemmän arvokas.

Tämä maksaa pariskunnille valtavasti, koska se saa hyödyllisimmän tarjolla olevan toimintatavan tuntumaan tappiolta.

Miksi vihjailu epäonnistuu

Vihje vaatii toista osapuolta huomaamaan merkin, tulkitsemaan sen oikein, päättelemään sen olleen suunnattu hänelle ja toimimaan. Neljä vaihetta, joista jokaisessa on riski epäonnistua, usein vielä silloin kun hän miettii jotain aivan muuta.

Vielä pahempaa, viestin lähettäjä tietää mitä tarkoitti, joten merkki tuntuu hänestä ilmeiseltä. Kun se jää huomaamatta, sitä ei pidetä viestintävirheenä, vaan välinpitämättömyytenä. Silloin tavallisesta täyttymättömästä tarpeesta tulee todiste suhteen tilasta.

Jos joudut pyytämään, se lasketaan silti. Kumppani ei voi toimia sellaisen tiedon varassa, jota hänellä ei ole.

Toimivan pyynnön rakenne

Neljä osaa järjestyksessä, ja se on lyhyt.

Tilanne neutraalisti ilmaistuna. Ei "sinä aina", vaan "tiistaina, kun tulin myöhään kotiin." Tietystä yksittäisestä tilanteesta on paljon vaikeampi väitellä kuin yleisestä kaavasta.

Vaikutus sinuun yhdessä lauseessa. "Minusta tuntui, että jouduin tekemään kaiken yksin." Tämä koskee sinua, mikä tekee siitä kiistattoman. Kumppanisi voi kiistää sen, mitä tapahtui, mutta hän ei voi kiistää sitä, miltä se sinusta tuntui.

Pyyntö, konkreettinen ja tulevaisuuteen katsova. "Voisitko huolehtia tiistai-illoista." Ei "ole tukenani." Pyyntöä, jota ei voi kuvitella mielessään, ei voi toteuttaa.

Ja tarkistus. "Sopiiko tämä sinulle?" Pyynnön muuttaminen kysymykseksi ohjeen sijaan tekee eron pyynnön ja käskyn välille, ja se on se osa, jonka ihmiset jättävät väliin ollessaan jo turhautuneita.

Mikä pilaa hyvän pyynnön

Kasaaminen. Kolme tarvetta yhdessä lauseessa takaa sen, että toinen vastaa niistä helppoimpaan.

Ajallinen käyttö aseena. Riidan kiivaimmassa vaiheessa esitetty pyyntö ei ole pyyntö, olipa sen kielioppi mikä tahansa.

Pohjustaminen perusteluilla. Pitkät alustukset siitä, miksi sinulla on oikeus pyytää, viestivät odotuksestasi tulla hylätyksi, ja ne kutsuvat kieltävää vastausta.

Ja perääntyminen. "Ihan sama, unohda." Tämä on pyyntöyrityksen tavallisin päätös, ja se opettaa molemmille osapuolille, ettei prosessi vie perille.

Aineettomien asioiden pyytäminen

Jotkin tarpeet todella vastustavat konkretisoimista. Haluat tulla halutuksi. Haluat tuntea olevasi tärkeysjärjestyksessä kärjessä. Haluat tuntea olevasi vähemmän yksin jonkin asian kanssa.

Ratkaisu on pyytää yksittäistä tekoa mielentilan sijaan. Ei "minun täytyy tuntea itseni halutuksi", vaan "haluaisin, että kosketat minua joskus ilman, että siitä tarvitsee seurata mitään." Ei "minun täytyy tuntea olevani tärkeysjärjestyksessäsi kärjessä", vaan "kun kerron sinulle jotain, laita puhelin näyttö alaspäin."

Mielentilaa ei voi myöntää. Yksittäinen teko voidaan toteuttaa, ja mielentilat koostuvat toistuvista teoista.

Pyynnön hyvä vastaanottaminen

Tämä on asian toinen puoli ja syy siihen, miksi monet lakkasivat pyytämästä.

Älä arvioi tunnetta. "Sinun ei pitäisi tuntua noin" päättää keskustelun ja luo toisen ongelman.

Älä puolustele historiaa. Pyyntö koskee seuraavaa kertaa. Sen selittäminen, miksi kuusi edellistä kertaa olivat oikeutettuja, on eri keskustelu, ja se muuttaa pyynnön oikeudenkäynniksi.

Vastaa itse kysymykseen. Kyllä, ei tai vastaehdotus. Kaikki kolme ovat hyväksyttäviä vastauksia, ja ne kaikki ovat parempia kuin myötätuntoinen humina, joka ei ratkaise mitään.

Pyytämisen tekeminen normaaliksi

Pariskunnat, joille pyytäminen on rutiinia, ovat yleensä tehneet siitä draamatonta pyytämällä usein pieniä asioita, jolloin pyyntö ei automaattisesti viesti siitä, että jokin on vakavasti vialla.

Säännöllinen heräte auttaa tässä enemmän kuin tahdonvoima. Kun kysymys tulee ulkopuolelta ja molemmat vastaavat siihen, tarve tulee nimetyksi ilman, että kenenkään täytyy avata keskustelua. Siksi Duoheart kysyy saman kysymyksen molemmilta kumppaneilta joka päivä ja pitää molemmat vastaukset piilossa, kunnes molemmat ovat vastanneet: kenenkään ei tarvitse olla se, joka päätti ottaa jotain puheeksi.