Maatila ja kaupunki: kaksi elämää, yksi avioliitto

Tila oli ollut miehen suvussa neljä sukupolvea, eikä sitä voinut myydä millään selityksellä, jonka olisi saanut sanottua nopeasti. Sairaala, jossa nainen työskenteli, oli yhdeksänkymmenen kilometrin päässä, eikä hän halunnut lähteä sieltä.

He menivät naimisiin kolmantena vuotena ja muuttivat yhteen vasta kahdentenakymmenentenätoisena vuotena, ja molemmat kuvailevat noita kahtakymmentäkahta vuotta hyväksi ajaksi.

Järjestely

Nainen oli tilalla perjantai-illasta maanantaiaamuun ja muun viikon kaupungissa. Mies tuli kaupunkiin ehkä yhtenä iltana kahdessa viikossa ja vihasi sitä. Naisen mielestä se oli naurettavaa ensimmäiset kymmenen vuotta, sitten se lakkasi olemasta naurettavaa, ja sitten se oli taas naurettavaa.

Poikima-aikaan nainen kävi harvemmin. Talvella useammin.

Kumpikaan suku ei pitänyt tätä avioliittona. Naisen äiti kysyi yksitoista vuotta peräkkäin, milloin he aikoivat laittaa asiansa kuntoon.

He eivät odottaneet järjestelyn päättymistä. Sitä muut eivät ymmärtäneet.

Hinta

Mies oli paljon yksin. Se sopi hänelle, ja nyt hän sanoo sen sopineen hänelle huonommin kuin hän silloin väitti.

Naiselta jäi asioita väliin. Naapurin hautajaiset, vasikka, joka ei selvinnyt, helmikuinen viikko, jolloin putket jäätyivät ja mies hoiti asian yksin mainitsematta siitä ennen perjantaita.

Tuota viimeistä esimerkkiä nainen käyttää. Hän sanoo, että heidän kaltaisessaan järjestelyssä menetetään nimenomaan tavalliset huonot päivät, ei suuria tapahtumia. Huonot päivät ovat ohi seuraavaan tapaamiseen mennessä, eikä niistä siksi koskaan kerrota.

Miten he toimivat

Puhelimesta ei ollut hyötyä. Mies ei ole puhelinihmisiä, ja puhelu mieheltä, joka ei ole puhelinihmisiä, koostuu neljästä säälauseesta ja hiljaisuudesta.

Kirjoittaminen toimi. Se yllätti molemmat, sillä mies oli jättänyt koulun kuusitoistavuotiaana eikä ollut sen jälkeen kirjoittanut lomaketta pidempää tekstiä.

Se alkoi listana tilan keittiönpöydällä: asioita, jotka naisen pitäisi tietää saapuessaan. Käytännön asioita. Sitten siihen tuli rivejä, jotka eivät olleet käytännöllisiä. Sitten siitä tuli kaksi muistikirjaa, yksi kummassakin talossa, ja viimeisen vuosikymmenen aikana puhelin.

Miehen merkinnät ovat lyhyitä. Naisen pidempiä. Nainen sanoo pituuseron häirinneen häntä noin kaksi vuotta, kunnes hän tajusi, että miehen neljä riviä sisälsivät enemmän kuin hänen viisitoista riviään.

Saapumisen sääntö

Sääntö, joka tehtiin aikaisin ja pidettiin, oli se, että ensimmäistä tuntia saapumisen jälkeen ei käytetty kuulumisten vaihtamiseen.

Tämä kuulostaa nurinkuriselta, ja se oli tarkoituksellista. Molemmat olivat huomanneet, että viikonloppu, joka alkoi koko viikon raportilla, muuttui hallinnolliseksi kokoukseksi. Kun kokous oli ohi, oli jo lauantai-iltapäivä, eikä kumpikaan ollut vielä tosiasiallisesti ollut samassa huoneessa.

Joten ensimmäinen tunti oli ei mitään. Teetä, koirat, kävelyä pihalla. Viikon asiat kerrottiin pätkissä kahden päivän aikana, väleissä, aivan kuten ne olisi kerrottu, jos he olisivat asuneet yhdessä.

Kahdeskymmentäskolmas vuosi

Mies myi karjan ja piti maat, nainen jäi eläkkeelle, ja nyt he ovat asuneet samassa talossa kymmenen vuotta.

Nainen sanoo sopeutumiseen menneen noin puolitoista vuotta ja että sopeutuminen oli vaikeampaa kuin ne kaksikymmentäkaksi vuotta.

Erityinen vaikeus oli se, että läsnäolo korvasi kertomisen. He olivat viettäneet kaksi vuosikymmentä avioliitossa, jossa kaikki oli sanottava, koska mitään ei voinut todistaa vierestä. Nyt kun kaiken saattoi nähdä itse, he lakkasivat sanomasta asioita, ja molemmat tunsivat menetyksen ennen kuin kumpikaan osasi nimetä sitä.

Kirjoittaminen palasi noin kahden vuoden kuluttua. Se on nyt lyhyempää ja tapahtuu iltaisin, eikä kumpikaan kuvailisi sitä tärkeäksi. Nainen sanoo sen olevan valhe, jonka mies kertoo vieraille.

Mitä he sanovat siitä

Mies sanoo ihmisten luulevan, että vaikeinta oli erillään olo. Vaikeinta oli yhdessäolo ilman tapaa, johon erillään olo oli heidät pakottanut.

Nainen sanoo, ettei järjestely ollut kompromissi, ja että hän on väsynyt kysymyksiin siitä, kumpi heistä luopui jostakin. Eikä kumpikaan luopunut. Siinä oli koko pointti.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu; pariskunta on useamman henkilön yhdistelmä.