Kuinka paljon aikaa pariskuntien pitäisi viettää yhdessä?

Ihmiset kysyvät tätä kysymystä toivoen jotain tiettyä tuntimäärää, mutta numero on vähiten hyödyllinen asia, mitä kukaan voi heille antaa. Pariskunnat, jotka näkevät toisiaan neljä tuntia päivässä, voivat olla yksinäisiä. Pariskunnat, joiden päivä kohtaa vain neljänkymmenen minuutin ajan, voivat olla läheisiä. Tunnit eivät ole ratkaiseva muuttuja.

Tavallisesti kysymyksellä todella tarkoitetaan tätä: onko meidän yhteisen aikamme määrä normaali, ja jos sitä on vähän, pitäisikö minun olla huolissani? Ne ovat kaksi eri kysymystä, ja vain jälkimmäiseen kannattaa käyttää aikaa.

Miksi tuntimäärä ei kerro juuri mitään

Kaksi ihmistä voi istua samalla sohvalla kolme tuntia molemmat puhelimellaan ja päättää illan tietämättä toisistaan yhtään enempää kuin alkaessa. Mitään väärää ei tapahtunut. Mitään ei tapahtunut lainkaan. Se on kolme tuntia yhteistä aikaa ja nolla tuntia läsnäoloa.

Samaan aikaan pariskunta, jonka toinen osapuoli tekee yövuoroa, voi kohdata keittiön pöydän ääressä kahdenkymmenen minuutin ajan ja tietää täsmälleen, mitä toiselle kuuluu, koska noina kahtena kymmenenä minuuttina kumpikaan ei tee mitään muuta.

Hämmentävää on se, että ensimmäinen pariskunta tuntee usein itsensä läheisemmäksi juuri siinä hetkessä. Toisen lähellä istuminen on mukavaa. Se ei vain kerry mihinkään.

Yhdessä vietetty aika on vain säiliö. Se ei kerro, mitä sen sisällä on.

Kolme ajan lajia, joista vain yhdellä on väliä

Logistiikka-aika on kotitalouden pyörittämistä. Kuka hakee kenet, mitä pitää ostaa, milloin tapaaminen on. Se on välttämätöntä, mutta se ei ole yhteyttä. Ruuhkavuosia elävillä pariskunnilla ei usein ole mitään muuta aikaa, minkä vuoksi he voivat viettää jokaisen illan yhdessä ja silti tulla toimeen kuin työkaverit.

Rinnakkainen aika on samassa huoneessa olemista ja omien asioiden tekemistä. Lukemista, puhelimen selaamista tai sellaisen ohjelman katsomista, jota kumpikaan ei varsinaisesti valinnut. Tämä on aidosti arvokasta, mutta ennen kaikkea mukavuutena, ei yhteytenä. Se ylläpitää leppoisaa oloa. Se ei tuota uutta tietoa toisesta.

Läsnäoloaika on se, jolla on väliä. Toinen sanoo jotain, mikä ei liity käytännön asioihin, toinen vastaa siihen, mitä todella sanottiin, ja keskustelu etenemään jonnekin. Se voi kestää neljä minuuttia.

Useimmilla etääntyneillä pareilla on yllin kyllin kahta ensimmäistä ja tuskin lainkaan kolmatta, ja he diagnosoivat tämän virheellisesti aikatauluongelmaksi.

Hyödyllisempi kysymys kuin tuntimäärä

Kokeile sen sijaan tätä: milloin viimeksi opit kumppanistasi jotain, mitä et jo tietänyt?

Jos vastaus on viimeisen viikon tai parin sisällä, yhteisen ajan määrä on todennäköisesti riittävä riippumatta siitä, mikä tuntimäärä on. Jos et muista, tuntien lisääminen ei korjaa tilannetta, koska nykyisiäköän tunteja ei käytetä siihen.

Tämä on tiukempi testi kuin miltä se kuulostaa. Pitkään yhdessä olleet pariskunnat oppivat ennakoimaan toisiaan erittäin hyvin, ja ennakoiminen tuntuu tuntemiselta. Se ei ole sama asia. Voit ennakoida, mitä toinen tilaa ravintolassa, ilman että sinulla on aavistustakaan siitä, mikä häntä huolestuttaa.

Kun aikaa ei oikeasti ole riittävästi

Joskus ajanpuute on täysin todellista. Vuorotyö, vauva, sairas vanhempi tai työmatkat eri suuntiin. Sellaisina kausina on rehellisintä lakata suojelemasta iltaa, jota ei ole olemassa, ja suojella sen sijaan jotain pientä ja tinkimätöntä.

Viisitoista minuuttia riittää, jos se on todella viisitoista minuuttia. Yksi kysymys kummallekin, kunnolla vastattuna. Näistä kausista selviytyvät pariskunnat kuvailevat harvoin sankarillisia ponnisteluja. He kuvailevat yhtä pientä asiaa, josta ei luovuttu.

Pariskuntia ei kuormittavina kausina riko ajanpuute. Pariskunnat rikkoo se, kun viimeinenkin kontakti muuttuu logistiikaksi, eikä jäljellä ole yhtäkään väylää, joka käsittelisi vain teitä kahta.

Ja kun aikaa on liikaa

Eläkkeelle jääminen, etätyö, pitkä yhteinen sairastaminen tai sulkutila. Jatkuva yhdessäolo poistaa sen, mikä ennen synnytti keskustelua, eli sen, että on ollut jossain, missä toinen ei ollut.

Tässä tilanteessa olevat pariskunnat päätyvät usein siihen tulokseen, että heiltä ovat puheenaiheet loppuneet. Yleensä heiltä ovat vain loppuneet uudet impulssit, mikä on eri ongelma ja helpompi korjata. Erilliset kävelyt, erilliset ystävät, erilliset pienet projektit. Ei etäisyyttä sen itsensä vuoksi, vaan juuri sen verran erillisyyttä, että kotiin palaaminen tuntuu jostain saapumiselta.

Mitä tällä kaikella pitäisi tehdä

Lopeta tuntien laskeminen. Valitse viikosta yksi hetki, joka on luotettavasti teidän, tee siitä riittävän lyhyt, ettei se tunnu taakalta, ja käytä se johonkin muuhun kuin arjen pyörittämiseen.

Duoheart on luotu juuri sitä hetkeä varten. Viisi kysymystä päivässä, molemmat vastaavat erikseen, eikä kumpikaan näe toisen vastausta ennen kuin molemmat ovat kirjoittaneet. Se vie muutaman minuutin, se tuottaa jotain uutta, mitä kumpikaan ei tiennyt, eikä se vaadi kokonaista iltaa.