Kolmekymmentä vuotta lappuja keksipurkissa

Purkki on vuoden 1994 joulukeksipurkki, jonka kannessa on punarinta ja kyljessä painauma. Se on vaatekaapin päällä. Purkki on täynnä, ja nyt heillä on jo toinenkin, mikä Tiiun mukaan todistaa vain sen, että he ovat vanhoja.

Sääntö syntyi avioliiton toisena vuotena erään torstain jälkeen. Kumpikaan ei suostu kuvailemaan päivää tarkemmin kuin sanomalla, että Paul lähti kotoa eikä palannut ennen kello yhteentoista, ja että Tiiu käytti nuo tunnit tehden elämästään päätöksiä, jotka hänen piti myöhemmin perua.

Sääntö

Jos olet niin vihainen, että aiot lähteä huoneesta, kirjoitat sen ylös ennen kuin menet. Yksi puoli pienestä paperilapusta. Sitten menet.

Siinä oli kaikki. Lapusta ei tarvinnut näyttää toiselle. Ei ollut vaatimusta olla reilu, harkitseva tai ottaa toisen osapuolen kantaa huomioon. Laput ovat usein kohtuuttomia. Joistakin saa hädin tuskin selvää.

Paulin mukaan kyse ei koskaan ollut itse kirjoittamisesta. Kyse oli yhdeksästäkymmenestä sekunnista.

Et voi kirjoittaa ja paiskata ovea kiinni samaan aikaan. Siinä oli koko mekanismi.

Mitä yhdeksänkymmentä sekuntia tekivät

Ensimmäinen seuraus oli se, että huoneesta poistumisesta tuli vähemmän dramaattista. Ihminen, joka on pysähtynyt etsimään kynää, ei ole enää siinä mielentilassa, jossa lausutaan sanoja, joita kadutaan seuraavat kymmenen vuotta.

Toinen seuraus oli vihan täsmentyminen. Huutaminen voi pysyä yleisluontoisena pitkään: sinä et koskaan, sinä aina, tämä on niin tyypillistä. Kirjoittaminen pakottaa aiheeseen. Tiiu sanoo, että noin kolmasosassa tapauksista hän ehti kirjoittaa kaksi riviä ja huomasi, että asia, josta hän oli raivona, oli paljon pienempi kuin raivo itse. Tämä oli sekä hyödyllistä että erittäin ärsyttävää.

Kolmannen seikan hahmottamiseen meni vuosia. He säilyttivät laput. Kumpikaan ei muista päättäneensä tehdä niin.

Lappujen lukeminen jälkikäteen

He eivät lukeneet lappuja pitkään aikaan. Purkki oli paikka paperille, ja paperin laittaminen paikoilleen oli riitin päätös.

Sitten noin viidentenästoista vuotena, Paulin perheenjäsenen pitkän sairastamisen aikana, kun huoneissa istumista oli paljon, Tiiu otti purkin alas.

Hän ei löytänyt dokumentaatiota vaikeasta avioliitosta. Hän löysi noin yhdeksän riitaa variaatioineen viidentoista vuoden ajalta.

Ne samat yhdeksän. Raha, Paulin äiti ja lauantain jakaminen. Tiiun tapa suostua asioihin ja kantaa siitä kaunaa. Paulin tapa päättää jotain yksin ja esitellä se sitten valmiina. Toistuva riita melusta. Yksi riita vuoden 2003 lomasta, joka esiintyy yksitoista kertaa kuuden vuoden aikana, viimeisen kerran vuonna 2009, eikä sen jälkeen koskaan.

Tiiu näytti lappuja Paulille. He viettivät illan purkki välissään keittiön pöydällä ja lajittelivat papereita pinoihin. Se on hyvin kummallista tekemistä kahdelle viisikymppiselle, ja he molemmat kuvailevat sitä yhdeksi avioliittonsa parhaista illoista.

Mitä he oppivat pinoista

Sen, että suurin osa siitä, mikä oli tuntunut sarjalta erillisiä kriisejä, oli todellisuudessa pieni määrä ratkaisemattomia kysymyksiä eri asuissa.

Sen, että jotkin ongelmat olivat ratkenneet itsestään kenenkään huomaamatta. Meluriita yksinkertaisesti loppui vuonna 2011, kun he muuttivat.

Ja sen, että yksi pinoista oli paljon muita suurempi, eikä siitä ollut puhuttu kertaakaan päivänvalossa. Tästä pinoista he puhuivat seuraavan talven aikana, ja Paul sanoo sen olleen ainoa keskustelu kolmeenkymmeneen vuoteen, joka todella muutti jotain rakenteellista.

Osuus, jota he suosittelisivat

Ei purkkia erityisesti. Tiiu sanoo suoraan, että purkki on tunneilua ja sääntö on se hyödyllinen osa.

Kirjoita ennen kuin poistut huoneesta. Älä näytä sitä toiselle. Säilytä se jossain.

Ja sitten, vuosia myöhemmin, kun mikään ei ole tulessa, lukekaa ne yhdessä ja laskekaa, kuinka monta erillistä riitaa teillä oikeasti on ollut. He uskovat, että useimmat pariskunnat yllättyisivät siitä, miten vähän niitä on.

Tämän modernia versiota käyttää Tiiun tytär: sovellusta, jossa molemmat vastaavat samaan kysymykseen, eikä kumpikaan näe toisen vastausta ennen kuin molemmat ovat kirjoittaneet. Tiiu hyväksyy periaatteen ja sanoo sen olevan sama periaate: kynä tekee ihmiselle jotain, mitä suu ei tee.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu; pariskunta on yhdistelmä useista ihmisistä.