Kirjeet joita emme lähettäneet ja se yksi jonka annoimme

Hän alkoi kirjoittaa niitä toisena vuotena vauvan syntymän jälkeen, puhelimella, muistiinpanosovellukseen, yleensä suunnilleen neljän maissa aamuyöllä imettäessään.

Ne eivät olleet kirjeitä siinä mielessä, että ne olisi osoitettu miehelle. Ne alkoivat niin ja muuttuivat joksikin muuksi: jatkuvaksi tilannekatsaukseksi, joka käytti miestä vain suuntana, johon katsoa.

Tätä jatkui kaksi vuotta ja useita satoja merkintöjä, joista yhtäkään ei näytetty kenellekään.

Miksi hän ei lähettänyt niitä

Hän selittää asian yksinkertaisesti. Varhaiset merkinnät olivat liian vihaisia ja myöhemmät liian rehellisiä.

Vihaisia merkintöjä hän pitää nykyään faktojen osalta tarkkoina, mutta henkilöä kohtaan kohtuuttomina. Mies teki pitkää päivää työssä, josta ei voinut lähteä, ja nainen oli yksin vauvan kanssa kerrostaloasunnossa. Sen kauden merkinnät käsittelevät yön jakamista ja tiettyä ääntä, jonka ovi piti, kun mies tuli kotiin kello yksitoista.

Rehelliset merkinnät olivat vaikeampia. Jossain vaiheessa toista vuotta kirjoittaminen lakkasi käsittelemästä miestä lainkaan ja alkoi käsitellä sitä, mitä nainen oli hiljaa lakannut odottamasta omalta elämältään. Hän sanoo, ettei niitä voinut lähettää siksi, että ne olisivat loukanneet miestä, vaan siksi, että niiden luovuttaminen olisi tehnyt niistä todellisia.

Lähettämätön kirje on tapa sanoa jotain ja säilyttää silti mahdollisuus olla sanomatta sitä.

Mitä kirjoittaminen siitä huolimatta teki

Hän sanoo selvästi, että kirjoittaminen auttoi, vaikka kukaan ei lukenut sitä, ja yhtä selvästi hän näkee sen rajat.

Se auttoi, koska se teki valituksesta täsmällisen. Pään sisällä oleva kauna pysyy yleisellä tasolla ja kasvaa. Paperilla olevalla kaunalla on päivämäärä ja aihe, ja sitä voi katsoa.

Se ei auttanut itse ongelmaan, joka oli se, ettei mies tiennyt mistään tästä. Kaksi vuotta tarkkaa yksityistä dokumentaatiota avioliitosta, jossa mieskin oli mukana ja josta hänellä oli täysin erilainen käsitys.

Se jonka hän luovutti

Se ei ollut yksi parhaista teksteistä, millä on hänen mielestään merkitystä.

Se oli neljä riviä, kirjoitettu sunnuntaina maaliskuussa, pienestä asiasta: siitä, että mies oli mennyt kauppaan kysymättä, halusiko nainen tulla mukaan, ja että nainen oli itkenyt sitä, ja että hän tiesi, ettei kyse ollut kaupasta, eikä tiennyt, mistä kyse oli.

Hän laittoi puhelimen miehen eteen ja lähti huoneesta.

Mies luki sen useita kertoja. Miehen kuvaus seuraavista kymmenestä minuutista on, ettei hän ymmärtänyt, miksi oli niin ahdistavaa lukea jotain, mikä oli päältä päin katsoen tuskin edes valitus.

Kun nainen palasi, mies sanoi lopulta: kuinka kauan olet kirjoittanut näitä.

Mikä muuttui

Ei se, että mies olisi lukenut muut. Hän ei ole edelleenkaan lukenut muita, ja molempien mielestä se on oikein.

Muutosta oli se, että he alkoivat kirjoittaa toisilleen, mikä on täysin eri toimintaa. Lyhyitä tekstejä, molemmat, useimpina päivinä, yhteisestä asiasta eikä yksityisestä.

Sääntö, johon he päätyivät kuukauden kuluessa, oli se, ettei kumpikaan lue toisen tekstiä ennen kuin molemmat ovat kirjoittaneet. Nainen oli huomannut heti, että kun hän luki miehen tekstin ensin, hän kirjoitti vastauksen eikä omaa merkintää, ja vastaus on paljon vähemmän totta.

Mies sanoo muodon ratkaisneen ongelman, jota hän ei ollut koskaan pukenut sanoiksi: keskustelussa hän on hidas ja nainen nopea, ja yksitoista vuotta sitä oli synnyttänyt avioliiton, jossa naisen versio tapahtumista oli yleensä se, joka kirjattiin ylös, ei siksi, että nainen olisi vaatinut sitä, vaan siksi, että hän oli ensin valmis.

Mitä hän sanoo lähettämättömistä kirjeistä

Hän on säilyttänyt ne. Hän ei lue niitä usein uudelleen, eikä hän aio poistaa niitä.

Hänen näkemyksensä on, että ne eivät olleet viestinnän epäonnistuminen vaan sen vaihe: kaksi vuotta sen selvittämistä, mitä hän todella ajatteli, toteutettuna ainoassa käytettävissä olevassa paikassa.

Virhe ei hänen mukaansa ollut niiden kirjoittaminen. Virhe oli uskoa, että koska ne oli kirjoitettu, ne oli jollain tavalla sanottu.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu; pari on yhdistelmä useammasta henkilöstä.