Halun eriparisuus: kun toinen haluaa enemmän

Melkein jokaisessa pitkässä parisuhteessa on enemmän haluava osapuoli ja vähemmän haluava osapuoli, ja ero muuttuu ajan myötä. Tämä on normaali tila, ei vika, ja siitä tulee ongelma vasta sen kautta, mitä pari tekee asialle.

Yleisin asia, mitä parit tekevät asialle, on juuri se asia, joka pahentaa sitä.

Sykli

Enemmän haluava osapuoli tekee aloitteen. Vähemmän haluava osapuoli kieltäytyy. Enemmän haluava osapuoli kokee tulleensa torjutuksi ja on yleensä hiljaa, mutta pettymys näkyy ulospäin.

Vähemmän haluava osapuoli tietää nyt, että kieltäytyminen aiheuttaa kipua, joten hän alkaa välttää tilanteita, joissa kieltäytyminen saattaisi olla tarpeen. Vähemmän fyysistä kosketusta yleisesti, nukkumaanmenoa eri aikoihin, vähemmän kahdenkeskisiä hetkiä.

Enemmän haluava osapuoli tulkitsee tämän etääntymisen lisätorjunnaksi ja tekee aloitteita ahdistuneemmin, mikä tekee vähemmän haluavasta osapuolesta entistä välttelevämmän.

Vuoden tai kahden kuluessa kotitaloudessa on kaksi ihmistä, jotka eivät enää voi halata ilman, että toinen heistä laskelmoi.

Jokaiseen kosketukseen liittyy nyt kysymys. Se on varsinainen vahinko, ja se on pahempi asia kuin seksin määrä.

Responsiivinen halu

On olemassa ero, joka ratkaisee yllättävän paljon tästä. Jotkut kokevat halua spontaanisti: se tulee itsestään, ilman herätettä. Toiset kokevat sitä responsiivisesti: se ilmestyy vasta kiihottumisen alettua, ei ennen sitä.

Responsiivinen ihminen, joka odottaa tuntevansa spontaania halua ennen kuin suostuu mihinkään, odottaa ikuisesti ja päättelee menettäneensä kiinnostuksensa kokonaan. Hänen kumppaninsa päätyy samaan johtopäätökseen.

Tämä ei ole häiriö ja se on erittäin tavallista, erityisesti mutta ei vain naisilla, ja erityisesti parisuhteen ensimmäisten parin vuoden jälkeen, kun uutuudenvetovoima lakkaa tekemästä työtä.

Käytännön seuraus on merkittävä. "En ole sillä tuulella" ja "En pääsisi siihen tilaan, vaikka aloittaisimme" ovat eri väitteitä, eikä ensimmäinen useinkaan ole todiste jälkimmäisestä.

Mitä enemmän haluava osapuoli voi tehdä

Erota hellyys aloitteen tekemisestä, näkyvästi ja pitkäkestoisesti. Jos jokainen kosketus on ehdotus, kumppanisi joutuu kieltäytymään ihmisestä eikä vain teosta, ja hän vähentää kosketusta välttääkseen sen.

Lopeta pisteiden laskeminen ääneen. Viikkojen laskeminen on ymmärrettävää, ja se muuttaa läheisyyden suoritusmittariksi.

Sano tarve tarpeen takana. Usein haluttu asia ei ole itse teko, vaan vahvistus siitä, että tulee halutuksi, ja tämä tarve voidaan täyttää useammalla kuin yhdessä tavalla.

Ja hyväksy se, että painostus on anti-eroottista. Se on kaikkein varmin tapa vähentää halua toisessa ihmisessä, ja se tuntuu sisältäpäin katsottuna kohtuulliselta sitkeydeltä.

Mitä vähemmän haluava osapuoli voi tehdä

Kieltäydy tilanteesta, älä ihmisestä. "Ei tänä iltana, mutta tule tänne" maksaa hyvin vähän ja estää vahinkoa aiheuttavan tulkinnan.

Tarjoa vaihtoehtoista aikaa epämääräisen ei-vastauksen sijaan. Ei ilman aikahorisonttia synnyttää ahdistusta.

Ole rehellinen itsellesi siitä, onko kyse halusta vai jostakin muusta. Uupumus, katkeruus, kivut, lääkitys, ehkäisy, keho, jossa et viihdy juuri nyt. Nämä ovat kaikkia tavallisia syitä, kaikkia voidaan hoitaa jossain määrin, ja ne kaikki laitetaan virheellisesti parisuhteen syyksi.

Ja tee aloite joskus, jos pystyt. Ei velvollisuudentunnosta. Enemmän haluavalle osapuolelle epätasapaino aloitteissa on usein raskaampi kuin epätasapaino tiheydessä, koska ainaisen pyytäjän roolissa olo kuluttaa omalla tavallaan.

Mikä todella auttaa parina

Puhukaa asiasta makuuhuoneen ulkopuolella eikä välittömästi kieltäytymisen jälkeen. Molemmat näistä konteksteista takaavat puolustuksellisen keskustelun.

Harkitkaa suuntaa-antavaa sopimusta pelkän spontaaniuden sijaan. Parit vastustavat tätä, koska se kuulostaa epäromanttiselta, ja sitä kokeilevat parit raportoivat yleensä päinvastaista: kun tietää suunnilleen milloin, jatkuva matala-asteinen neuvottelu, joka pilasi jokaisen illan, poistuu.

Ja katsokaa, mitä muuta puuttuu. Halu pitkissä parisuhteissa perustuu haluttuna olemiseen, tiettyyn erillisyyteen ja siihen, ettei ole uupunut. Useimmilla tässä tilanteessa olevilla pareilla on puutetta ainakin yhdessä näistä, ja siihen on helpompi puuttua kuin itse haluun.

Miten keskustelu voi alkaa

Syy siihen, miksi tästä ei puhuta vuosiin, on se, että asian ottaminen esille kasvotusten on paljastavaa molemmille: toisen on myönnettävä haluavansa enemmän, toisen on myönnettävä haluavansa vähemmän, ja molemmat tuntevat itsensä syytetyiksi.

Kirjallinen ajatustenvaihto muuttaa tätä huomattavasti. Molemmat kirjoittavat erikseen, kumpikaan ei mukauta vastaustaan toisen kasvoihin, ja molemmat vastaukset saapuvat kerralla, joten kenenkään ei tarvitse olla ensimmäinen. Siten Duoheart on rakennettu, ja kysymykset läheisyydestä, haluamisesta ja siitä, mikä on muuttunut, ovat osa sitä, mitä se kysyy.