Diagnoosin jälkeen: Ensimmäinen vuosi, josta kukaan ei varoita

Diagnoosi tuli lokakuussa ja hoidot jatkuivat seuraavaan elokuuhun. Molemmat ovat sitä mieltä, että vaikea vuosi oli vasta se, joka seurasi sen jälkeen.

Hoitojen aikana

Hoitojen aikana on aikataulu. Tapaamisia, syklejä, tuloksia. Kaikki ovat kiireisiä ja jokainen tietää tehtävänsä. Se tuo helpotusta, jota kumpikaan ei osannut ennakoida.

Mies muuttui erittäin pystyväksi. Hän ajoi autoa, piti muistiinpanoja, hoiti vakuutusasiat ja oppi tunnistamaan hyvät ja huonot päivät. Nainen sanoo miehen olleen suurenmoinen ja että tilanne alkoi tuntua sietämättömältä noin viidennen kuukauden kohdalla. Hän ei sanonut sitä ääneen kahteen vuoteen.

Sietämätöntä ei ollut miehen pystyvyys. Kyse oli siitä, että naisesta oli tullut hoidettava kohde. Hän näki miehen aamuisesta katseesta, että tämä teki jatkuvaa arviota hänen tilastaan.

Mies tarkkaili häntä jatkuvasti, ja se oli täysin rakkautta, ja se sai naisen tuntemaan itsensä potilaaksi omassa keittiössään.

Jälkeen

Hoidot päättyivät ja kaikki muut palasivat normaaliin. Se on molempien mukaan se vaihe, josta kukaan ei varoita.

Mies ei pystynyt lopettamaan tarkkailua. Hän ei tehnyt sitä tietoisesti, mutta hän teki sitä joka aamu ja jatkoi sitä noin puolentoista vuoden ajan.

Nainen ei pystynyt lakkaamaan olemasta tarkkailun kohde. Hän alkoi vähitellen peitellä väsymystä. Hän kuvailee sitä nyt koko jakson pahimmaksi teokseen, koska se tarkoitti, että kun jotain todellista tapahtui kaksi vuotta myöhemmin, hän oli jo opettanut itsensä olemaan puhumatta siitä.

Eikä kummallakaan ollut keinoa ottaa asiaa puheeksi. Sairaus oli kuluttanut loppuun talouden kaiken kapasiteetin vaikeille keskusteluille.

Asia joka muutti kaiken

Kyseessä ei ollut keskustelu. Se oli puhelimeen tullut kysymys. Naisen mielestä se on hieman absurdia, mutta niin siinä kävi.

Heidän tyttärensä oli ladannut sovelluksen molempien puhelimiin edellisenä jouluna. Sellaisen, joka lähettää molemmille saman kysymyksen eikä näytä vastauksia ennen kuin kumpikin on vastannut. He olivat käyttäneet sitä satunnaisesti ja pääosin unohtaneet sen.

Maaliskuussa kysymys oli jotain tällaista: mitä toivoisit toisen lopettavan.

Nainen kirjoitti toivovansa, että mies lakkaisi kysymästä aamuisin, miten hän voi.

Mies kirjoitti toivovansa, että nainen kertoisi olevansa väsynyt teeskentelyn sijaan.

Molemmat vastaukset tulivat näkyviin samanaikaisesti, mitä nainen korostaa. Kummankaan ei tarvinnut olla ensimmäinen. Kumpikaan ei ollut kerännyt rohkeutta koko iltaa. Ja kumpikin oli kirjoittanut jotain, mikä yksin luettuna olisi ollut murskaavaa, mutta yhdessä luettuna oli ilmeisesti sama ongelma kahdelta eri puolelta katsottuna.

Sitä seuraava vuosi

Asia ei ratkennut yhdessä illassa. Mies sanoo, että aamukysymyksen lopettaminen kesti kuukausia. Hän korvasi sen katsomalla naista tarkkaan, mistä nainen sai hänet kiinni ja mistä he nyt laskevat leikkiä.

Se mikä muuttui välittömästi, oli se, että asiasta tuli ylipäätään mahdollista puhua. Nainen sanoo, ettei sovellus korjannut mitään. Se vain paikallisti ongelman.

Mitä he sanovat nyt

Mies sanoo, ettei koko hoitovuoden aikana kukaan missään vaiheessa kysynyt, mitä se teki avioliitolle. Kaikki kysyivät naisen voinnista ja useat kysyivät miehen jaksamisesta. Se on eri kysymys, eikä mikään siitä koskettanut varsinaista ongelmaa: kaksi ihmistä oli vaihtanut rooleja, eikä heillä ollut mitään menetelmää vaihtaa niitä takaisin.

Nainen sanoo, että asia jonka hän sanoisi muille pareille, on pitää kiinni jostakin sellaisesta, mikä ei liity sairauteen. Mihin tahansa. Kysymys ilman lääketieteellistä sisältöä, kysytty säännöllisesti, jotta viikossa säilyy yksi paikka, jossa kukaan ei ole potilas eikä kukaan ole hoitaja.

He vastaavat kysymyksiin edelleen useimpina iltoina. Nainen sanoo sisällön olevan enimmäkseen vähäpätöistä ja että juuri se vähäpätöisyys on koko arvo.

Nimet ja yksityiskohdat on muutettu, pariskunta on yhdistelmä useammasta.